Faktaa

Asevelvollisuus ja uhkakuvat


Tekniikan kehittyessä myös sodankäynnin luonne on muuttunut. Nykymuotoisessa sodankäynnissä oleellista on ilmatilan hallinta ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmaherruus ). Siihen tarvittavat hävittäjät, ohjukset ja ilmatorjuntajärjestelmät ovat kalliita, mutta niiden käyttöön tarvitaan vain vähän henkilötyövoimaa. Myös maa- ja merivoimien puolustuskyky riippuu paljolti niiden varustuksesta ja kalustosta. Puutteellisesti varustetuista sotilaista ei ole taistelukentällä paljon hyötyä.

Laajan, lähes koko miesikäluokkaa koskevan asevelvollisuuden vuoksi Suomella on Euroopan mittakaavassa miesvahvuudeltaan suuri armeija. Suomen sodanajan joukkojen miesvahvuus on 350 000 miestä eli selvästi suurempi kuin samankokoisten lähialueella sijaitsevien maiden (Norja 45 250, Tanska 53 507, Viro 16 000, Latvia 11 204, Liettua 6 700, Ruotsi n. 40 000) ( http://yle.fi/uutiset/suomi_on_yksin_euroopan_asevelvollisuuskartalla/6828285, http://www.forsvarsmakten.se/sv/om-myndigheten/dokument/budgetunderlag ). Vuoden 2015 alusta Suomen sodanajan joukkojen koko laskee 230 000 mieheen.

Suomella ei kuitenkaan ole varaa järjestää varustusta, sodanajan sijoitusta tai kertausharjoituksia kaikille koulutetuille varusmiehille. Suuren varusmiesmäärän kouluttaminen on kallista Puolustusvoimille, ja lisäksi valtiontalous kärsii työurien viivästymisen vuoksi verotulojen laskusta. Jopa Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen on esittänyt, että jos puolustusmäärärahoja ei koroteta, on parempi säästää luopumalla asevelvollisuudesta kuin tinkimällä kalliin modernin kaluston hankkimisesta ( http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Puheloinen+v%C3%A4l%C3%A4ytti+asevelvollisuuden+loppua/a1347246744500 ).

Ylen MOT-ohjelman mukaan Suomen sähkönjakelu on mahdollista keskeyttää nopeasti strategisella iskulla ( http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/03/08/suomi-polvilleen-15-minuutissa-kasikirjoitus ). Toisin kuin kehittymättömät maat (kuten mm. sissisotaa käyvä Afganistan), suomalainen yhteiskunta on riippuvainen sähkönjakelusta: yritykset, sairaalat, viestintäverkko, vesihuolto ja viemäröinti kärsisivät pitkittyneestä sähkökatkoksesta. Talvella sähkökatko vaikeuttaisi myös rakennusten lämmitystä ( http://www.defmin.fi/files/1436/pitka_sahkokatko_ja_yett.pdf ).

Insinöörieversti Olli Sarvaranta MOT-ohjelmassa:
Näin rauhan aikana totta kai iskun mahdollisuutta pidetään aika pienenä, mutta aivan varmasti se on suurempi kuin massahyökkäys joukkojamme vastaan metsissä, johon nyt varaudutaan. Puolustusvoimat saa 2,8 miljardia vuosittain tähän tarkoitukseen. Jos Suomeen hyökätään, niin se... tämä hyökkäys todennäköisesti alkaa silloin nimenomaan strategisella iskulla maatamme vastaan.

Ilmavoimien entinen komentaja Matti Ahola arvioi Suomen puolustuskykyä vuonna 2007 tehdyssä haastattelussa ( http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html ):
350 000 miehen heikosti varustetusta reservistä ei olisi juuri hyötyä niissä konflikteissa, joita pidetään todennäköisimpinä.

Puolustusvoimien aiemman komentajan amiraali Juhani Kaskealan mielestä kouluttamaton reservi on paperitiikeri ( http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074228404/Kouluttamaton reservi on paperitiikeri ):
tämän päivän sodankäyntiin soveltumattomista, täysin puutteellisesti varustetuista ja kertausharjoittamattomista joukoista on luovuttava ajoissa. Muutoin niistä tulee organisaatiotamme rasittavia paperitiikereitä.


Asevelvollisuus ja kansantalous


Moni kansantaloustieteilijä suhtautuu kriittisesti maanpuolustuksessa tarvittavan työvoiman järjestämiseen asevelvollisuuden avulla. Asevelvollisuus voi olla edullinen ratkaisu valtiontaloudelle, muttei välttämättä kansantaloudelle.

Maanpuolustuskorkeakoulun maaliskuussa 2013 julkaisemassa Asevelvollisuuden tulevaisuus -raportissa arvioidaan asevelvollisuuden kansantaloudellisia vaikutuksia seuraavasti (http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/88837/Asevelvollisuuden_tulevaisuus_verkko.pdf, s. 23):

Asevelvollisuuden kustannuksia arvostelevassa taloustutkimuksessa onkin nähty, että näennäisestä julkistaloudellisesta edullisuudestaan huolimatta asevelvollisuus tulee yhteiskunnalle kalliiksi sen koettujen kansantaloudellisesti kielteisten vaikutusten kautta. Talousteorian pohjalta argumentoivat ja bruttokansantuotetta mittarinaan pitävät kiinnittävät huomiota siihen, että asevelvolliset itse asiassa maksavat itse puolustusmenojaan joutuessaan tekemään alipalkattua työtä. Asepalveluksen suorittaminen myös lykkää opiskeluja ja lyhentää työuria.

Kyseessä on siis tulonsiirto nuorilta (miehiltä) vanhemmille ikäluokille, joiden verorasitus pysyy pienempänä, koska osa puolustusmenoista maksetaan kaikilta perittävien verovarojen sijaan nuorten ikäluokkien tietyn osan työllä. Tilanteen ongelmallisuutta vahvistaa länsimaiden heikkenevä huoltosuhde, jolloin nuorempiin ikäluokkiin kohdistuu muutenkin aiempaa suurempia taloudellisen tuottavuuden paineita.

Talousteorioista ammentava kritiikki näkee myös asevelvollisuuden rikkovan räikeästi suhteellisen edun ja erikoistumisen periaatteita vastaan. Ihmisten kyvyt ovat erilaisia ja yksilön on mielekästä erikoistua sellaiseen tuottavaan toimintaan, johon hänellä on taipumuksia ja jossa hänen panoksellaan saavutetaan suurin hyöty. On taloudellisen logiikan vastaista määrätä asepalvelukseen siihen huonosti sopivia tai sellaisia, joiden tuottavuus olisi merkittävästi suurempi jollain toisella sektorilla. Talouden näkökulmasta ei siis ole järkeä ”tehdä ekonomisteista pakolla kiväärimiehiä.”


Professori Panu Poutvaara on julkaissut useita tutkimuksia asevelvollisuuden kansantaloudellisista vaikutuksista. Lainaus Ylen uutisesta ( http://yle.fi/uutiset/tutkija_asevelvollisuus_tulee_suomelle_kalliiksi/5513799 ):

Poutvaara on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut asevelvollisuuden kansantaloudellisia vaikutuksia lähes vuosikymmenen. Hän sanoo, että vastoin yleistä käsitystä asevelvollisuus on Suomen taloudelle kallis järjestelmä.

- Valtion budjetissa näkyvien menojen tuijottaminen ei riitä. Kansantaloudellinen kokonaishinta on suuri, koska nuorten työurat viivästyvät, Poutvaara selventää.

Poutvaara on ulkomaisten kollegojensa kanssa haarukoinut asevelvollisuuden näkymätöntä hintaa eri menetelmin.

- Eri lähestymistavat antamat hieman eri lukuja, mutta 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta on se suuruusluokka, Poutvaara sanoo.

Suomi käyttää puolustusmenoihin 1,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on vähemmän kuin esimerkiksi armeijaansa supistaneella Ruotsilla. Jos tähän lisättäisiin yksikin prosentti, Suomi nousisi EU:n eniten maanpuolustukseen sijoittavien maiden joukkoon.

Poutvaaran mukaan puolustusmenoja voitaisiin asevelvollisuudesta luopumisen jälkeen nostaa, ja kansantalous jäisi silti voitolle.

Poutvaaran suomenkielinen tiivistelmä asevelvollisuuden taloudellisista vaikutuksista:
http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK42010/KAK42010Poutvaara.pdf

Poutvaaran tutkimuksia (englanniksi):
http://ftp.iza.org/dp1559.pdf
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/eri/hecer/disc/228/military.pdf
http://www.cesifo-group.de/DocDL/dicereport211-rr1.pdf


Asevelvollisuuden vaikutuksia tutkinut professori Roope Uusitalo blogikirjoituksessaan ( http://blog.hse-econ.fi/?p=5647 ):

Sama puolustuskyky saadaan tuotettua pienemmin yhteiskunnallisin kustannuksin, kun armeijaan menevät ne, joiden vaihtoehtoiskustannukset ovat pienimmät tai jotka sattuvat sotilaselämästä eniten pitämään.

...

Yritin myös etsiskellä taloustietelijöitä, jotka olisivat osoittaneet - teoreettisesti tai empiirisesti - asevelvollisuuden olevan ammattiarmeijaa parempi järjestelmä, mutta huonolla menestyksellä. Ainoat esimerkit liittyvät sodanaikaiseen tilanteeseen, jossa riittävän miesmäärän mobilisointi vapaaehtoispohjalta tulisi liian kalliiksi.

Silti minusta oikeastaan riittäisi, jos alkuun laskettaisiin puolustusbudjetti uusiksi niin, että siellä olisi myös varusmiesten työpanokselle realistinen arvo. Siis hinta, joka ottaisi huomioon vaihtoehtoiskustannukset ml. sekä menetetyn siviilipalkan että sotilas vs. siviilielämän muiden houkutusten eron. Tämäkin ehkä torppaisi hupsuimmat “asevelvollisuus on kustannustehokas tapa järjestää maanpuolustus” -puheet. Asevelvollisuusarmeijan aikaansaama kustannussäästö syntyy jo mekaanisesti siitä, että varusmiehille ei makseta maan puolustamisesta. Samalla logiikallahan pyramidit rakennettiin äärimmäisen kustannustehokkaasti, kun kivet paikoilleen roudanneille orjille ei tarvinnut maksaa edes päivärahaa.

Uusitalon tutkimus asevelvollisuuden vaikutuksesta nuorten miesten työuriin:
http://www.defmin.fi/files/1950/matine_esitys_17_11_11_RU.pdf


Lisää taloustieteilijöiden näkemyksiä aiheesta (englanniksi):
http://www.econlib.org/library/Columns/y2011/Hallconscription.html
http://antiwar.com/henderson/?articleid=10042
http://freakonomics.com/2007/08/14/restore-the-draft-what-a-bad-idea/
https://docs.google.com/file/d/0B_SeXtUrSKDmVHV6U1RFOEJEcms/edit
http://econ.ucsb.edu/~jabirche/Papers/conscription.pdf
http://www.creators.com/opinion/walter-williams/reinstating-the-military-draft.html


Tilastotietoa Suomen asevelvollisuuden nykytilasta


1. Asevelvollisuuden suorittaneiden lukumäärä miesikäluokasta


Yleinen käsitys on, että asevelvollisuuden suorittaa nykyään huomattavasti harvempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Puolustusvoimat on kyseenalaistanut tämän esittämällä lukuja siitä, kuinka moni on suorittanut asevelvollisuuden 30-vuotiaaksi ehtineestä miesikäluokasta. Tämä onkin ehkä paras tarkka tiedonlähde kuvaamaan ilmiötä. Ongelmana tässä laskutavassa on kuitenkin se, että se ei ota huomioon viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunutta kehitystä. Näin ollen Puolustusvoimien argumentti siitä, että vuonna 1982 syntyneiden miesikäluokasta 77,81% (kuva 1) on suorittanut asepalveluksen (määrä pysynyt samana 1980-82) on sinänsä hyvä, mutta kertoo vain tilanteen kymmenen vuotta sitten.


(Lähde: Puolustusvoimat)

Viimeisen kymmenen vuoden aikana asevelvollisuuden suorittaneiden määrä on laskenut selvästi. Lasku johtuu pääasiassa siitä, että kutsunnoissa vapautettujen määrä on noussut voimakkaasti (Kuva 2). Vuoden 2003 kutsunnoissa vapautettiin 3,6% miesikäluokasta C/D-luokkaan (vapautettu palveluksen aikana) ja 3,5% E-luokkaan (palveluskelpoisuutta tarkastellaan myöhemmin uudestaan). Tämä kuvannee varsin hyvin tilannetta, joka koski vuoden 1982 miesikäluokkaa. Kymmenessä vuodessa on kuitenkin tapahtunut dramaattinen muutos. Vuonna 2012 kutsunnoissa vapautettiin C/D-luokkaan 9,8% ja E-luokkaan 7% kutsuntaan osallistuneista. Tämä tarkoittaa sitä, että vapautettujen määrä on lähes kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.


(Lähde: Puolustusvoimat)

Kansalaisaloitteen työryhmä on laskenut Puolustusvoimien toimittamien tuoreiden tilastotietojen perusteella arvion siitä, kuinka moni mies vuoden 1992 ikäluokasta tulee suorittamaan asepalveluksen. Tarkat laskut ja funktiot on esitetty erillisessä excel-tiedostossa. Laskimme sekä Puolustusvoimien käyttämän luvun miesikäluokasta että prosenttiluvun koko ikäluokasta, johon on laskettu mukaan myös naiset.

Laskelmassa käytimme seuraavia oletuksia:
1. Vuonna 1992 syntyi 34 147 poikaa. Oletamme, että maahanmuuttajien lukumäärä ja kuolleiden lukumäärä kumoavat toisensa lukumäärätasolla
2. Palveluksesta vapautetaan kutsunnoissa 9,81% C/D-luokkaan siirrettynä, yhteensä 3 350kpl
3. Kutsunnoissa E-luokkaan siirretyistä (7,03%) 33% ei milloinkaan suorita asepalvelusta, vapautettuja yhteensä 792kpl
4. Palveluksen aikana vapautuksen sai noin 3 900 varusmiestä. Oletamme, että näiden kohdalla C/D ja E-luokan välinen suhdeluku on sama kuin kutsunnoissa (9,8:7) ja että E-luokkaan vapautetuista 33% ei koskaan suorita palvelustaan loppuun. Näin ollen vapautettuja on yhteensä 2 809 kpl
5. Siviilipalvelukseen siirtyy yhtä monta varusmiestä kuin vuonna 2012, eli 2 346 kpl
6. Ulkomailla asuvia monikansallisuuden perusteella vapautettuja on yhtä monta kuin vuonna 2012, eli 1 035 kpl
7. Ahvenanmaalla asuvia on ikäluokasta yhtä paljon kuin Suomen väkiluvusta, eli heitä vapautetaan 164 kpl
8. Jehovan todistajia vapautetaan yhtä monta kuin vuonna 2012, eli 110 kpl
9. Totaalikieltäytyjiä on 60 kpl

Näiden oletusten mukaan saadaan vuoden 1992 miesikäluokan asevelvollisuuden suorittaneiden lukumääräksi 23 481 kpl. Tämä vastaa 68,76% vuoden 1992 miesikäluokasta. On siis nähtävissä, että asevelvollisuuden suorittaneiden lukumäärä on kymmenessä vuodessa lähes laskenut melkein 10 prosenttiyksikköä. Ollaan tilanteessa, jossa enää alle 70% miesikäluokasta suorittaa asepalveluksen. Pitkän aikavälin tarkastelussa trendi on hätkähdyttävä: vuoden 1963 miesikäluokkaan verrattuna eroa on peräti 20 prosenttiyksikköä (kuva 3).



Kun asiaa tarkastelee vuoden 1992 koko ikäluokan osalta, on kuva vieläkin dramaattisempi. Vain alle 36% ikäluokasta suorittaa asepalveluksen.



2. Kertausten määrä


Uudessa puolustusmallissa Suomen armeijan reservissä tulee olemaan 230 000 sotilasta. Joka vuosi reserviin koulutetaan 18 000 uutta sotilasta. Tästä voidaan laskea, että jokainen sotilas pysyy sodan ajan reservissä keskimäärin 13 vuotta. Kertausharjoitusvuorokausien määrä on vuosien 2008-12 aikana ollut vuosittain keskimäärin 103 000 (kuva 4). Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen Suomen armeijan reserviläinen kertaa sodan ajan reservissä olonsa aikana keskimäärin 6 päivän ajan. Armeijamme on siis kansainvälisesti tarkastellen vielä tulevaisuudessakin hyvin suuri, mutta kertausharjoitusten määrä on vähäinen.


(Lähde: Puolustusvoimat)

3. Asevelvollisuuden yleisyys EU-maissa


EU-maista yleinen asevelvollisuus on voimassa enää Itävallassa, Kreikassa, Kyproksella, Tanskassa ja Virossa. Näistäkin kahdessa viimeksimainitussa vain pieni osa ikäluokasta suorittaa sen. EU-maiden 500 miljoonasta kansalaisesta vain alle 7% asuu maissa, joissa on käytössä asevelvollisuus.

vino piraattipuolue miesten tasa-arvo avoin ministeriö aseistakieltäytyjäliitto edistyspuolue sadankomitea profemistimiehet vihreät naiset vihreä miesliike

Osallistu keskusteluun