Marraskuussa valoisa aika loppuu monelta jo ennen kuin työ- tai koulupäivä on ohi, ja joulukuun lyhimpinä päivinä Helsingissäkin aurinko on taivaalla alle kuusi tuntia. Otsalamppu on silloin retkeilijän, metsästäjän ja varusmiehen tärkein valo, koska kädet jäävät vapaiksi. Hyvän lampun valinta ei kuitenkaan ratkea suurimman lumenluvun perusteella. Tärkeämpää on, miten lamppu toimii pakkasessa, kuinka kauan se oikeasti valaisee ja miten sitä käytetään paksuilla hanskoilla.
Kuinka paljon valoa tarvitset?
Lumen kertoo, kuinka paljon valoa lamppu tuottaa yhteensä. Se ei kerro, miten valo jakautuu. Suuntaa antavat rajat käytön mukaan:
- 100 ja 300 lumenin välinen teho riittää leiritöihin, teltan pystytykseen, kartan lukemiseen ja tutulla polulla kävelyyn.
- 300 ja 600 lumenin välinen teho on hyvä yleistaso talviretkelle, jossa liikutaan merkitsemättömässä maastossa tai lumisessa metsässä.
- Yli 1000 lumenia tarvitaan lähinnä vauhdikkaaseen liikkumiseen, kuten polkujuoksuun, maastopyöräilyyn tai etsintään, kun pitää nähdä kauas.
Lumi heijastaa valoa tehokkaasti, joten talvella pärjää usein pienemmällä teholla kuin syksyn mustassa metsässä. Toisaalta lumisade ja sumu heijastavat kirkkaan valon takaisin silmiin. Silloin himmeämpi ja leveämpi valo näyttää maaston paremmin kuin täysi teho.
Valokeilan muoto vaikuttaa käytännössä yhtä paljon kuin teho. Kapea, kohdistettu keila näyttää kauas, mutta jättää jalkojen juuren pimeäksi. Leveä keila valaisee lähialueen tasaisesti ja sopii leiriin. Moni nykyaikainen otsalamppu yhdistää molemmat, ja se on talviretkellä paras ratkaisu.
Mitä valmistajan luvut oikeasti kertovat
Useimmat valmistajat ilmoittavat arvot ANSI/PLATO FL1 -standardin mukaan. Se auttaa vertailussa, kun tietää, miten luvut mitataan:
- Valoteho mitataan 30 ja 120 sekunnin välillä lampun sytyttämisestä uusilla paristoilla. Luku kuvaa siis huipputehoa, ei koko illan tasoa.
- Valaisuetäisyys on matka, jolla valoa on jäljellä 0,25 luksia. Se vastaa suunnilleen kuunvaloa, joten “150 metriä” tarkoittaa matkaa, jolla jotain vielä erottuu, ei matkaa, jolla maasto näkyy hyvin.
- Paloaika mitataan siihen asti, kun valoteho on pudonnut kymmeneen prosenttiin alkuperäisestä. Kymmenen tunnin paloaika voi siis tarkoittaa, että suurin osa ajasta valaistaan selvästi heikommin kuin pakkauksen kärkiluku antaa ymmärtää.
Käytännön sääntö: katso, kuinka kauan lamppu toimii keskiteholla, ja oleta, että pakkasessa aika lyhenee.
Akku, paristo ja pakkanen
Kylmä on otsalampun suurin vihollinen. Battery Universityn mukaan useimmat akut ja paristot toimivat 20 asteen pakkasessa vain noin puolella teholla. Lamppu ei rikkoudu, mutta paloaika lyhenee ja korkein tehotaso voi lakata toimimasta.
| Virtalähde | Pakkasessa | Hyvä tietää |
|---|---|---|
| Ladattava litiumioniakku | Kapasiteetti laskee kylmässä | Ei saa ladata pakkasessa, vaan vasta lämmenneenä sisätiloissa |
| Tavallinen alkaliparisto | Heikkenee kylmässä selvästi | Halpa ja helppo varmuusvaraksi, mutta huono talvikäytössä |
| Litiumparisto (kertakäyttöinen AA/AAA) | Toimii valmistajan mukaan jopa 40 asteen pakkasessa | Kevyt ja kallis, hyvä varaparisto talvileirille |
| Ladattava NiMH-paristo | Käyttö onnistuu noin 20 asteen pakkaseen asti | Lataus pakkasessa vain hyvin pienellä virralla |
Litiumioniakkujen latauksessa raja on tiukka: kuluttajakäyttöön tehtyä akkua ei pidä ladata pakkasessa, koska se vaurioittaa akkua sisäisesti, vaikka lataus näyttäisi onnistuvan. Tuo kylmä lamppu sisälle, anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi ja lataa vasta sitten.
Hyviä tapoja pidentää paloaikaa pakkasessa:
- Pidä varaparistot tai varavirtalähde sisätaskussa lähellä kehoa.
- Valitse malli, jonka akkukotelon voi siirtää johdon avulla takin sisään, jos liikut kovassa pakkasessa paljon.
- Käytä keskitehoa liikkuessa ja täyttä tehoa vain hetkellisesti.
- Lämmitä kylmettynyt akku taskussa, se palauttaa osan kapasiteetista.
Monelle paras ratkaisu on hybridimalli, joka toimii sekä omalla akulla että tavallisilla paristoilla. Esimerkiksi Petzl Tikka on tehty toimimaan kummallakin, joten akun tyhjentyessä metsässä lamppu jatkaa toimintaa varaparistoilla.
Ominaisuudet, jotka ratkaisevat talvella
Pakkasessa pienet yksityiskohdat muuttuvat isoiksi. Tarkista nämä ennen ostoa:
- Painike toimii hanskoilla. Pieni, uppoava nappi on hankala rukkasilla. Kokeile kaupassa tai kotona heti paketin avaamisen jälkeen.
- Lukitus. Repussa itsestään syttyvä lamppu on tyhjä, kun sitä tarvitaan. Hyvässä lampussa on painikelukko tai lukittuva käynnistys.
- Punainen valo. Punainen valo ei sokaise pimeään tottuneita silmiä eikä häikäise teltta- ja tupatovereita. Se on kätevä kartan lukemiseen ja yöllisiin teltasta poistumisiin.
- Vesitiiviys. IPX4 kestää sadetta ja roiskeita, IPX7 lyhytaikaisen upottamisen. Talvella lämpimään sisätilaan tuotu lamppu kostuu tiivistyvästä vedestä, joten vähintään IPX4 on järkevä minimi.
- Otsanauha. Leveä nauha pysyy paikallaan pipon päällä. Lisäpanta pään yli tuo vakautta raskaammalle lampulle.
- Paino ja tasapaino. Raskas lamppu otsalla väsyttää niskaa illan mittaan. Jos akku on takana, paino jakautuu tasaisemmin.
Kulmalamppu, perinteinen otsalamppu vai molemmat?
Perinteinen otsalamppu on kevyt ja helppo, ja se riittää useimmille. Toinen vaihtoehto on L-mallinen kulmalamppu, joka on lähinnä pieni taskulamppu, jonka valo osoittaa sivulle. Sen voi kiinnittää otsanauhaan, takin rintaan tai pitää kädessä. Kun lamppu on tukevaa alumiinia ja ladattava, se kestää kovaa käyttöä ja toimii tarvittaessa työvalona. Esimerkiksi Ironside-otsalamppu (1000 lm, ladattava) on tällainen alumiinirunkoinen L-malli, joka kiinnitetään otsanauhaan.
Tehokas kulmalamppu sopii, kun tarvitset paljon valoa kauas ja haluat käyttää samaa valoa eri tavoin. Kevyt perinteinen otsalamppu on parempi, kun tärkeintä on pieni paino ja pitkä paloaika maltillisella teholla. Monella talviretkeilijällä on mukana molemmat: tehokas päävalo ja kevyt varalamppu, joka painaa vain kymmeniä grammoja.
Otsalamppu armeijassa ja metsäleirillä
Otsalamppu mainitaan usein varusteissa, jotka varusmiespalvelukseen kannattaa ottaa mukaan, ja se on mukana myös meidän listassamme siitä, mitä armeijaan kannattaa ottaa mukaan. Tarkista ennen palvelukseen astumista oman joukko-osastosi alokasohjeet, koska käytännöt omien varusteiden käytöstä vaihtelevat ja niistä päättää yksikkö.
Leiri- ja maasto-olosuhteisiin sopii lamppu, joka
- toimii tavallisilla AA- tai AAA-paristoilla tai jonka akku kestää useamman illan ilman latausta,
- on väriltään huomaamaton ja jossa on punainen valo,
- kestää pudotuksen, kosteuden ja pakkasen,
- on helppo käyttää hanskat kädessä.
Latausmahdollisuuksia ei maastossa välttämättä ole, joten kevyt varavirtalähde tai paristot ovat hyvä varmistus.
Usein kysyttyä
Korvaako otsalamppu heijastimen? Ei. Tieliikennelain mukaan pimeällä liikkuvan jalankulkijan on yleensä käytettävä heijastinta. Liikenneturvan mukaan kaukovaloja käyttävä autoilija voi havaita heijastimen jopa 600 metrin päästä. Otsalamppu auttaa näkemään, heijastin auttaa tulemaan nähdyksi.
Kumpi on parempi, ladattava vai paristokäyttöinen? Päivittäisessä käytössä ladattava tulee edullisemmaksi ja tuottaa yleensä enemmän valoa. Usean päivän talviretkellä ilman sähköä paristot tai hybridimalli ovat varmempi valinta.
Miksi lamppu himmenee itsestään? Monissa lampuissa on lämpösuojaus, joka laskee tehoa automaattisesti, kun lamppu kuumenee täydellä teholla. Myös akun varauksen laskiessa lamppu voi pudottaa tehoa.
Ennen ensimmäistä pimeää retkeä
Lataa lamppu täyteen ja testaa se kotipihalla illalla: kokeile kaikki tehotasot hanskat kädessä, katso, kuinka pitkälle keskiteho oikeasti riittää, ja jätä lamppu ulos pakkaseen tunniksi nähdäksesi, miten se käyttäytyy kylmänä. Kun tiedät lampun todellisen paloajan, pakkaat mukaan oikean määrän varavirtaa. Vaihtoehtoja eri käyttöön löydät osastolta valaisimet.
